Virallinen nimi | Mistyn Tulitaistelija "Tuiske" | Rotu | Suomenhevonen |
Sukupuoli, säkä | Ori, 152cm | Syntynyt | 15.12.2012, 6 v. |
Koulutus | He A, 90cm | Omistaja | Venttu (VRL-13322) |
Hoitaja | Etsitään | Rekisterinumero | VH13-018-1336 |
Luonne
Tuiske on erittäin villi ori. Se voi olla erittäin vihamielinen, jos sille päälle sattuu. Se ei aina huomio ihmistä ollenkaan vaan viis veisaa tämän läsnäolosta. Tuiskeen saadessa kohtauksen se hyppelee ihmisten varpailla aivan sokeana eikä sitä silloin kiinnosta ollenkaan, mitä ympäristössä tapahtuu. Tuiskeeseen ei ikinä kannata luottaa niin, että ajattelee ettei se tekisi mitään. Tuiske saattaa hyvin potkia, purra tai heilutella päätään puolelta toiselle niin paljon kuin pystyy. Hoitaessa Tuiske liikkuu paljon ja yrittää jatkuvasti karata karsinasta. Jos ei halua juosta pää kolmantena jalkana karanneen hevosen perässä, suosittelemme todellakin kiinni sitomista. Ori inhoaa harjoja, joissa on kovat harjakset ne ovat ehdottomasti kiellettyjä. Tuiske suhtautuu liian koviin harjoihin näykkimällä, luimistelemalla sekä häntäänsä huiskimalla. Tuiske ei ole mikään maailman ihanin mussukka, mutta kiintyessään hoitajaan se saattaa jopa harkita kiltisti käyttäytymistä.
Ratsastaessa Tuiske on hyvin omapäinen eikä sitä helposti käskytetä. Ori saattaa kesken avotaivutuksen singahtaa suoraan eteenpäin täydessä laukassa. Jos Tuiske ei ole tyytyväinen siihen mitä ratsastaja käskee sen tekemään, se protestoi omilla laukkapyrähdyksillään sekä rajuilla pukeilla. Ori voi myös jäädä seisomaan keskelle kenttää, silloin sitä ei saa edes piiskaa huitomalla liikkeelle. Orilla kun on vahva oma tahto. Kaikista kiukutteluistaan huolimatta Tuiske osaa HeA asiat ja ihan vähän Vaativaa B:tä. Aina ei treenit Tuiskeen kanssa onnistu, jos nyt tulkitaan Tuiskeen omia ajatuksia treenaamisesta olisi ne jotakuinkin tälläisiä : "Ai minun pitäisi muka siirtyä raviin?" tai "Nyt sä varmaan suutut mulle, kun en suostu nostamaan laukkaa". Laukannostot olivatkin orilla pitkään työstövaiheessa ja se saattoi johtua vain ja ainoastaan oriin lujasta tahdosta, mutta vuoden sitkeän harjoittelun jälkeen laukat nousevat jo oikein hyvin. Orin nuoresta iästä johtuen sillä on välillä vähän liikaakin energiaa, eikä laukka - ravi siirtymiset oikein tahdo onnistua. Niillä ketkä Tuisketta ratsastaa täytyy olla vahva usko siihen, että joku oriin kanssa onnistuu. Sen selkään ei voi kivuta niin, että tietää jo alussa treenin olevan aivan kamala ja hankala muutenkin. Ratsastajaltakin tarvitaan siis kunnon tahto, jos haluaa kisakentille asti päästä.
Esteillä Tuiske on varsinainen ohjus. Se syöksähtelee esteiden välistä ja loikkii sinne tänne sivoilleen katsomatta. Ori haluaa esteillä painaa vain eteenpäin eikä hidastaa ollenkaan. Se tykkää vain kaahata esteiden läpi. Kyllä Tuiske hyppää, mutta se vaatii ratsastajalta jo niin paljon. Tuiskeelle on esteillä käytetty vaikka ja mitä kuolaimia, vain yksi niistä toimi kunnolla, mutta se ei sitten ole enää kilpailuissa sallittu. Ori on hypännyt puhtaasti 120 cm:n esteen, mutta se oli täysi vahinko, kun valmennuksessa ori jälleen sinkoili sinne tänne. Sillä olisi potentiaali isommille radoilla, mutta ilmeisesti oria ei ole luoto estekenttiä varten. Pienet esteet tai puomit eivät oria villitse, joten sillä voi huoletta hypätä 20-40 cm:n esteitä. Korkeampia emme kyllä suosittele, ellet sitten ole aivan varma mitä olet tekemässä.
Maastossa Tuiske pelkää pienintäkin rasahdusta. Se onkin outoa, koska yleensä ori ei säiky mitään. Se saattaa nähdä puiden takana mitä ihmeellisempiä otuksia, jotka tarkkailevat sitä isoilla silmillään. Jos se pieni kiusankappale olio lähteekin seuraamaan ei kiitolaukalta voida välttyä. Orin hoksatessa sen olion se lähtee tykin suusta laukkaamaan henkensä edestä. Tuiskeen kanssa avomaastot eivät ole paras mahdollinen vaihtoehto, puut ovat nimittäin usein päivän pelastus. Aina kun Tuiske säikähtää kannattaa yrittää ratsastaa se päin lähintä puuta. Yleensä se pysäyttää oriin kokonaan, mutta välillä se saattaa villiintyä entisestään. Maastoon isompi porukka on aina parempi, vaikka Tuiske haluaakin olla aina ensimmäinen. Se yrittää usein rynniä koko joukkion ohi, jotta se pääsisi karauttamaan polkua eteenpäin niin nopeasti kuin sielu sietää.
Kilpailuissa Tuiske on yleensä aika rauhallinen. Ei siltikään mikään enkeli, joka on edelleen hyvä muistaa. Se tarvitsee kilpailuissa selvät säännöt. Tammat saavat sen pään aina vähän sekaisin, joten kannattaa pitää ori suosiolla kaukana tammoista. Ori alkaa heti tanssahtelemaan, jos huomaa kiimaisen tamman. Silloin tarvitaan ratsastajalta/taluttajalta erityistä valppautta, jottei ori vahingossakaan pääse riistäytymään käsistä. Kilpakentillä ratsastajalta vaaditaan rauhallisuutta ja johdonmukaisuutta. Jos ratsastaja jännittää jännittää myös hevonen. Yksinkertaista eikö totta.
i. Tuulen Tuiske | ii. Hirmumyrsky |
ie. Viipurin Viima | |
e. Misty | ei. Kuunloiste |
ee. Misteli |
Isä Tuulen Tuiske on tummanrautias, 155cm korkea suomenhevos-ori joka on eläkkeelle jääntiin saakka kilpaillut sekä este-, että kouluratsastuksessa. Vaikka menestys kyseisissä lajeissa ei ollut kilpailu-uran aikana kovinkaan hyvää, niin korvasi orin mahtava luonne puuttuvat kisatulokset. Tuulen Tuiskeen luonne on nimittäin aina ollut niin lempeä ja kiltti kuin yksikään orinomistaja voisi toivoakaan. Ori on myös kantakirjattu suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa kolmannella palkinnolla ja jälkeläisiä se on saanut tähän mennessä yhteensä kymmenen kappaletta. Vielä ei ole varmuutta, onko jälkeläisiä syntymässä lisääkin joten jälkeläisten lopullisen määrän näyttää vain aika.
Isänemä Viipurin Viima oli rautias, 156cm korkea, yleispainotteinen suomenhevos-tamma jonka elämän tarkoitus ei ollut kerätä suurta määrtä arvonimiä, eikä edes suurta määrää sijoituksia, vaan tamma sai viettää elämäänsä omistajansa harrasteratsuna. Satunnaisesti Viipurin Viimaa nähtiin läheisen kuntoutuskeskuksen pihalla piristämässä kuntoutujia, sekä
toimimassa terapiahevosena ja tästä työstä tamman omistaja oli enemmän kuin ylpeä. Kiltin ja tasapainoisen luonteen vuoksi Viipurin Viimalla oli kohtuullisen paljon kysyntää jalostukseen, mutta jälkeläisiä syntyi tästä huolimatta vain kaksi kappaletta.
Isänemänisä Kuuttipoju oli rautias, 156cm korkea suomenhevos-ori joka painottui kouluratsastukseen. Ori keräsikin omassa
lajissaan erittäin suuren kasan sekä sijoituksia, että voittoja nimiinsä ja kovinkaan kauaa ei mennyt siihen että Kuuttipojulla oli tarpeeksi sijoituksia kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun osallistumiseksi. Kyseisestä laatuarvostelusta ori saikin nimiinsä ensimäisen palkinnon ja tämän palkinnon jälkeen Kuuttipoju siirrettiin kokonaan jalostuskäyttöön. Varsoja tämä herra sai
elämänsä aikana huimat kaksikymmentäyhdeksän kappaletta.
Isänemänemä Nuutin Neiti oli musta, 154cm korkea suomenhevos-tamma jonka elämä painottui esteratsastukseen. Tämä tamma omasi äärimmäisen hyvän hyppykapasiteetin ja Nuutin Neiti hyppäsikin paljon korkeammalle, sekä paljon paremmalla taktiikalla kuin suurin osa muista suomenhevosista. Vaikka kisamenestys, sekä hyppytyyli olivat tällä neidillä aivan erinomaisia, ei tamman omistaja halunnut viedä ratsuaan esimerkiksi esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, sillä omistaja pelkäsi niin sanotusti hienompien ratsujen vievän palkinnot. Tästä huolimatta Nuutin Neiti sai elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta
jälkeläisiä.
Isänisä Hirmumyrsky oli tummanruunikko, 153cm korkea, kouluratsastuspainotteinen suomenhevos-ori joka villistä ja orimaisesta luonteestaan huolimatta pärjäsi yllättävän hyvin kouluratsastuskentillä. Toisaalta, vaikka menestys oli hyvää orin omistajan kanssa, niin tämä herra ei pärjännyt kenenkään muun kanssa oikeastaan ollenkaan. Onneksi Hirmumyrskyn
kisaaja oli lähes poikkeuksetta aina sen omistaja, joten menestystä kertyi kiitettävään tahtiin. Hieman ennen orin eläkkeelle jättämistä, vei sen omistaja ratsunsa vielä kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, jossa tuli palkinnoksi ensimäinen palkinto. Tämän palkinnon jälkeen Hirmumyrskyä kyseltiin todella paljon kouluratsujalostukseen ja jälkeläisiä ori saikin elämänsä aikana yhteensä viisitoista kappaletta.
Isänisänemä Minea oli ruunikko, 154cm korkea, kouluratsastuspainotteinen suomenhevos-tamma jonka kanssa kilpailtiin
äärimmäisen menestyneesti neidin painotuslajissa. Vaikka tamma keräsi erittäin paljon sekä sijoituksia, että voittoja, ei sitä silti haluttu jostain syystä viedä kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun ja moni menettikin kiinnostuksensa tamman jälkeläisiin kun menestyksestä ei ollut niin sanotusti varmempaa näyttöä. Tästä lievästä jälkeläiskiinnostuksen tipahtamisesta huolimatta Minea kerkesi kumminkin saamaan elämänsä aikana yhteensä neljä kappaletta jälkeläisiä.
Isänisänisä Katasroffi oli 151cm korkea, tummanruunikko, kouluratsastuspainotteinen suomenhevos-ori jonka kanssa kilpailtiin vaihtelevalla menestyksellä herran painotuslajissa aina siihen saakka, että ori menehtyi tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa matkalla kisapaikalle. Menehtyessään ori oli vasta 10-vuotias, joten valitettavasti Katasroffin kanssa ei keretty saavuttamaan kaikkea sitä mitä oli suunnitelmissa ja esimerkiksi laatuarvosteluihin tai kantakirjaustilaisuuteen ei keretty ottaa osaa. Onneksi ori kerkesi kumminkin saamaan edes yhden jälkeläisen jatkamaan sukuaan.
Emä Misty on rautias, 150cm korkea, yleispainotteinen suomenhevos-tamma jolla kilpailtiin aina eläkeikään saakka erittäin ahkerasti, vaikkakaan menestys ei aina ollut parhaimmasta päästä. Vaihtelevasta menestyksestään huolimatta tamma on omistajalleen enemmän kuin tärkeä ja omistaja kilpaili Mistyllä sen verran mitä uskoi ratsunsakin jaksavan. Tämä neiti on luonteeltaankin täysin kouluratsastukseen sopiva tapaus, sillä tamman luonne on mitä kiltein ja kuuliaisin. Misty tahtoo myös miellyttää ihmisiä parhaansa mukaan aina ja se olikin varmaan syy miksi tamma pärjäsi kilpailuaikanaan niinkin hyvin, silloin kun pärjäsi. Joskus vastassa vain oli Mistyäkin parempi kouluratsu. Jälkeläisiä tammalla on tällä hetkellä yhteensä kuusi kappaletta ja enempää tuskin on tulossakaan.
Emänisä Kuunloiste oli rautias, 152cm korkea, yleispainotteinen suomenhevos-ori jolla kilpailtiin selkeästi eniten kenttäratsastuskilpailuissa, vaikka se ei herralle varsinainen painotuslaji ollutkaan. Menestystä kertyikin ihan kivasti ja ori itsekin nautti selkeästi kilpailemisesta, samoin kuin sen omistajakin nautti yhdessä harrastamisesta. Ennen eläkkeelle jääntiään Kuunloiste kävi pyörähtämässä kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa, josta tuli kotiinviemisiksi toinen palkinto. Jälkeläisiä tämä herra kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä viisitoista kappaletta ja kysyntää olisi ollut useammalekin, mutta
valitettavasti ori kerkesi menehtymään luonnollisesti vanhuuteen ennen kuin se kerkesi saamaan useampaa jälkeläistä.
Emänisänemä Tähtivälke oli vaaleanrautias, 153cm korkea suomenhevos-tamma joka ei oikeastaan saavuttanut elämänsä aikana mitään kovinkaan suurta, mutta toimi silti erittäin menestyksekkäästi kotiratsastuskoulunsa opetushevosena lähes koko elämänsä. Tähtivälke oli lähes kaikkien aloittelijoiden suosikkihevonen ja tammaa kyseltiinkin melkein jokaiselle tunnille. Tämän suosion lisäksi Tähtivälke pääsi elämänsä aikana kokeilemaan onneaan muutamiin koulu-, sekä esteratsastuskilpailuihin mutta menestys niissä ei ollut kovinkaan kummoista. Jälkeläisiä tamma sai elämänsä aikana ainoastaan yhden kappaleen ja sekin teetettiin vain sen vuoksi, että Tähtivälkkeen suku pääsisi jatkumaan.
Emänisänisä Kuunkajo oli rautias, 150cm korkea suomenhevos-ori joka painottui koko elämänsä ajan kenttäratsastukseen, mutta jonka kanssa kokeiltiin myös muita lajeja, niinkuin esimerkiksi valjakkoajoa. Ehdottomasti paras menestys kertyi kenttäratsastuksesta joka olikin siis orin painotuslaji ihan hyvästä syystä ja Kuunkajo kerettiin myös palkita elämänsä aikana sekä kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa, että kantakirjaustilaisuudessa ensimäisillä palkinnoilla. Orin omistaja ei siis yhtään ihmetellyt että herralla oli erittäin suuri kysyntä jalostukseen. Lopulta Kuunkajo saikin elämänsä aikana yhteensä kaksikymmentäkaksi kappaletta jälkeläisiä, joista suurin osa menestyi isänsä tavoin kenttäratsastuksessa.
Emänemä Misteli oli 150cm korkea, musta, esteratsastuspainotteinen suomenhevos-tamma joka omasi hieman hankalan luonteen, sillä tämä neiti halusi kaiken menevän aina samalla tavalla ja mahdollisimman hyvin. Tämän luonteenpiirteen vuoksi Misteli ei kelpuuttanut ketä tahansa suorittamaan päivittäisiä rutiinitoimenpiteitä kanssaan ja yleensä tamman kanssa
toimikin ainoastaan sen omistaja. Suhteellisen hankalasta luonteesta kärsi myös Mistelin kisamenestys jonkin verran ja koska sijoituksia ei ikinä kerääntynyt niin sanotusti täyttä määrää, ei tammaa myöskään ikinä viety kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen. Jälkeläisiäkin Misteli sai ainoastaan kaksi kappaletta, mutta onneksi sekin on tähän mennessä riittänyt jatkamaan sukua.
Emänemänisä Joulun Ihme oli 153cm korkea, musta, esteratsastuspainotteinen suomenhevos-ori joka oli luonteeltaan suhteellisen orimainen, mutta täysin hallittavissa oleva tapaus. Omalla tavallaan orimaisuudesta oli myös hyötyä kilpailukentillä, sillä orimaisen pullikoinnin seurauksena Joulun Ihme oli myös äärimmäisen nopea ratsu ja sijoituksia, sekä
voittoja kertyikin äärimmäisen paljon. Joulun Ihme kerettiin myös viedä elämänsä aikana esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, josta tuli palkinnoksi toinen palkinto ja tämän jälkeen herra siirtyi koko päiväiseen jalostuskäyttöön, jonka
aikana se sai yhteensä kolmekymmentäyksi jälkeläistä.
Emänemänemä Ylanda oli 150cm korkea, tummanruunikko, kenttäratsastuspainotteinen suomenhevos-tamma joka
ei valitettavasti kerennyt saavuttamaan elämänsä aikana kovinkaan paljoa, sillä tamma jouduttiin lopettamaan jo 11-vuoden iässä pahaksi äityneen kaviokuumeen vuoksi. Sijoituksia kerkesi kumminkin kertymään edes jonkin verran tamman
painotuslajista, vaikka laatuarvosteluun, saatika kantakirjaustilaisuuteen ei ikinä keretty suunnitelmista huolimatta. Ylandan omistajan onneksi tamma kerkesi kumminkin saamaan edes yhden jälkeläisen, jonka elämää ja menestymistä tamman
omistaja seurasi erittäin tiiviisti.
Isänemä Viipurin Viima oli rautias, 156cm korkea, yleispainotteinen suomenhevos-tamma jonka elämän tarkoitus ei ollut kerätä suurta määrtä arvonimiä, eikä edes suurta määrää sijoituksia, vaan tamma sai viettää elämäänsä omistajansa harrasteratsuna. Satunnaisesti Viipurin Viimaa nähtiin läheisen kuntoutuskeskuksen pihalla piristämässä kuntoutujia, sekä
toimimassa terapiahevosena ja tästä työstä tamman omistaja oli enemmän kuin ylpeä. Kiltin ja tasapainoisen luonteen vuoksi Viipurin Viimalla oli kohtuullisen paljon kysyntää jalostukseen, mutta jälkeläisiä syntyi tästä huolimatta vain kaksi kappaletta.
Isänemänisä Kuuttipoju oli rautias, 156cm korkea suomenhevos-ori joka painottui kouluratsastukseen. Ori keräsikin omassa
lajissaan erittäin suuren kasan sekä sijoituksia, että voittoja nimiinsä ja kovinkaan kauaa ei mennyt siihen että Kuuttipojulla oli tarpeeksi sijoituksia kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun osallistumiseksi. Kyseisestä laatuarvostelusta ori saikin nimiinsä ensimäisen palkinnon ja tämän palkinnon jälkeen Kuuttipoju siirrettiin kokonaan jalostuskäyttöön. Varsoja tämä herra sai
elämänsä aikana huimat kaksikymmentäyhdeksän kappaletta.
Isänemänemä Nuutin Neiti oli musta, 154cm korkea suomenhevos-tamma jonka elämä painottui esteratsastukseen. Tämä tamma omasi äärimmäisen hyvän hyppykapasiteetin ja Nuutin Neiti hyppäsikin paljon korkeammalle, sekä paljon paremmalla taktiikalla kuin suurin osa muista suomenhevosista. Vaikka kisamenestys, sekä hyppytyyli olivat tällä neidillä aivan erinomaisia, ei tamman omistaja halunnut viedä ratsuaan esimerkiksi esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, sillä omistaja pelkäsi niin sanotusti hienompien ratsujen vievän palkinnot. Tästä huolimatta Nuutin Neiti sai elämänsä aikana yhteensä viisi kappaletta
jälkeläisiä.
Isänisä Hirmumyrsky oli tummanruunikko, 153cm korkea, kouluratsastuspainotteinen suomenhevos-ori joka villistä ja orimaisesta luonteestaan huolimatta pärjäsi yllättävän hyvin kouluratsastuskentillä. Toisaalta, vaikka menestys oli hyvää orin omistajan kanssa, niin tämä herra ei pärjännyt kenenkään muun kanssa oikeastaan ollenkaan. Onneksi Hirmumyrskyn
kisaaja oli lähes poikkeuksetta aina sen omistaja, joten menestystä kertyi kiitettävään tahtiin. Hieman ennen orin eläkkeelle jättämistä, vei sen omistaja ratsunsa vielä kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun, jossa tuli palkinnoksi ensimäinen palkinto. Tämän palkinnon jälkeen Hirmumyrskyä kyseltiin todella paljon kouluratsujalostukseen ja jälkeläisiä ori saikin elämänsä aikana yhteensä viisitoista kappaletta.
Isänisänemä Minea oli ruunikko, 154cm korkea, kouluratsastuspainotteinen suomenhevos-tamma jonka kanssa kilpailtiin
äärimmäisen menestyneesti neidin painotuslajissa. Vaikka tamma keräsi erittäin paljon sekä sijoituksia, että voittoja, ei sitä silti haluttu jostain syystä viedä kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun ja moni menettikin kiinnostuksensa tamman jälkeläisiin kun menestyksestä ei ollut niin sanotusti varmempaa näyttöä. Tästä lievästä jälkeläiskiinnostuksen tipahtamisesta huolimatta Minea kerkesi kumminkin saamaan elämänsä aikana yhteensä neljä kappaletta jälkeläisiä.
Isänisänisä Katasroffi oli 151cm korkea, tummanruunikko, kouluratsastuspainotteinen suomenhevos-ori jonka kanssa kilpailtiin vaihtelevalla menestyksellä herran painotuslajissa aina siihen saakka, että ori menehtyi tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa matkalla kisapaikalle. Menehtyessään ori oli vasta 10-vuotias, joten valitettavasti Katasroffin kanssa ei keretty saavuttamaan kaikkea sitä mitä oli suunnitelmissa ja esimerkiksi laatuarvosteluihin tai kantakirjaustilaisuuteen ei keretty ottaa osaa. Onneksi ori kerkesi kumminkin saamaan edes yhden jälkeläisen jatkamaan sukuaan.
Emä Misty on rautias, 150cm korkea, yleispainotteinen suomenhevos-tamma jolla kilpailtiin aina eläkeikään saakka erittäin ahkerasti, vaikkakaan menestys ei aina ollut parhaimmasta päästä. Vaihtelevasta menestyksestään huolimatta tamma on omistajalleen enemmän kuin tärkeä ja omistaja kilpaili Mistyllä sen verran mitä uskoi ratsunsakin jaksavan. Tämä neiti on luonteeltaankin täysin kouluratsastukseen sopiva tapaus, sillä tamman luonne on mitä kiltein ja kuuliaisin. Misty tahtoo myös miellyttää ihmisiä parhaansa mukaan aina ja se olikin varmaan syy miksi tamma pärjäsi kilpailuaikanaan niinkin hyvin, silloin kun pärjäsi. Joskus vastassa vain oli Mistyäkin parempi kouluratsu. Jälkeläisiä tammalla on tällä hetkellä yhteensä kuusi kappaletta ja enempää tuskin on tulossakaan.
Emänisä Kuunloiste oli rautias, 152cm korkea, yleispainotteinen suomenhevos-ori jolla kilpailtiin selkeästi eniten kenttäratsastuskilpailuissa, vaikka se ei herralle varsinainen painotuslaji ollutkaan. Menestystä kertyikin ihan kivasti ja ori itsekin nautti selkeästi kilpailemisesta, samoin kuin sen omistajakin nautti yhdessä harrastamisesta. Ennen eläkkeelle jääntiään Kuunloiste kävi pyörähtämässä kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa, josta tuli kotiinviemisiksi toinen palkinto. Jälkeläisiä tämä herra kerkesi saamaan elämänsä aikana yhteensä viisitoista kappaletta ja kysyntää olisi ollut useammalekin, mutta
valitettavasti ori kerkesi menehtymään luonnollisesti vanhuuteen ennen kuin se kerkesi saamaan useampaa jälkeläistä.
Emänisänemä Tähtivälke oli vaaleanrautias, 153cm korkea suomenhevos-tamma joka ei oikeastaan saavuttanut elämänsä aikana mitään kovinkaan suurta, mutta toimi silti erittäin menestyksekkäästi kotiratsastuskoulunsa opetushevosena lähes koko elämänsä. Tähtivälke oli lähes kaikkien aloittelijoiden suosikkihevonen ja tammaa kyseltiinkin melkein jokaiselle tunnille. Tämän suosion lisäksi Tähtivälke pääsi elämänsä aikana kokeilemaan onneaan muutamiin koulu-, sekä esteratsastuskilpailuihin mutta menestys niissä ei ollut kovinkaan kummoista. Jälkeläisiä tamma sai elämänsä aikana ainoastaan yhden kappaleen ja sekin teetettiin vain sen vuoksi, että Tähtivälkkeen suku pääsisi jatkumaan.
Emänisänisä Kuunkajo oli rautias, 150cm korkea suomenhevos-ori joka painottui koko elämänsä ajan kenttäratsastukseen, mutta jonka kanssa kokeiltiin myös muita lajeja, niinkuin esimerkiksi valjakkoajoa. Ehdottomasti paras menestys kertyi kenttäratsastuksesta joka olikin siis orin painotuslaji ihan hyvästä syystä ja Kuunkajo kerettiin myös palkita elämänsä aikana sekä kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelussa, että kantakirjaustilaisuudessa ensimäisillä palkinnoilla. Orin omistaja ei siis yhtään ihmetellyt että herralla oli erittäin suuri kysyntä jalostukseen. Lopulta Kuunkajo saikin elämänsä aikana yhteensä kaksikymmentäkaksi kappaletta jälkeläisiä, joista suurin osa menestyi isänsä tavoin kenttäratsastuksessa.
Emänemä Misteli oli 150cm korkea, musta, esteratsastuspainotteinen suomenhevos-tamma joka omasi hieman hankalan luonteen, sillä tämä neiti halusi kaiken menevän aina samalla tavalla ja mahdollisimman hyvin. Tämän luonteenpiirteen vuoksi Misteli ei kelpuuttanut ketä tahansa suorittamaan päivittäisiä rutiinitoimenpiteitä kanssaan ja yleensä tamman kanssa
toimikin ainoastaan sen omistaja. Suhteellisen hankalasta luonteesta kärsi myös Mistelin kisamenestys jonkin verran ja koska sijoituksia ei ikinä kerääntynyt niin sanotusti täyttä määrää, ei tammaa myöskään ikinä viety kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuuteen. Jälkeläisiäkin Misteli sai ainoastaan kaksi kappaletta, mutta onneksi sekin on tähän mennessä riittänyt jatkamaan sukua.
Emänemänisä Joulun Ihme oli 153cm korkea, musta, esteratsastuspainotteinen suomenhevos-ori joka oli luonteeltaan suhteellisen orimainen, mutta täysin hallittavissa oleva tapaus. Omalla tavallaan orimaisuudesta oli myös hyötyä kilpailukentillä, sillä orimaisen pullikoinnin seurauksena Joulun Ihme oli myös äärimmäisen nopea ratsu ja sijoituksia, sekä
voittoja kertyikin äärimmäisen paljon. Joulun Ihme kerettiin myös viedä elämänsä aikana esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun, josta tuli palkinnoksi toinen palkinto ja tämän jälkeen herra siirtyi koko päiväiseen jalostuskäyttöön, jonka
aikana se sai yhteensä kolmekymmentäyksi jälkeläistä.
Emänemänemä Ylanda oli 150cm korkea, tummanruunikko, kenttäratsastuspainotteinen suomenhevos-tamma joka
ei valitettavasti kerennyt saavuttamaan elämänsä aikana kovinkaan paljoa, sillä tamma jouduttiin lopettamaan jo 11-vuoden iässä pahaksi äityneen kaviokuumeen vuoksi. Sijoituksia kerkesi kumminkin kertymään edes jonkin verran tamman
painotuslajista, vaikka laatuarvosteluun, saatika kantakirjaustilaisuuteen ei ikinä keretty suunnitelmista huolimatta. Ylandan omistajan onneksi tamma kerkesi kumminkin saamaan edes yhden jälkeläisen, jonka elämää ja menestymistä tamman
omistaja seurasi erittäin tiiviisti.
Kilpailut
Sijoituksia 24 joista 5 voittoja
KRJ sijoituksia 14, ERJ sijoituksia 10
KRJ Diethelm Stables HeA 3/40 30.11.2013
KRJ Diethelm Stables HeA 3/40 30.11.2013
KRJ Diethelm Stables HeA 5/40 30.11.2013
KRJ Moondance HeA 5/40 27.12.2013
KRJ Fiktio HeA 1/40 10.1.2014
KRJ Fiktio HeA 6/40 8.1.2014
KRJ Fiktio HeA 6/40 7.1.2014
KRJ Kilpailukeskus Ginger HeA 4/44 16.1.2014
ERJ Kilpailukeskus Ginger 90 cm 2/50 19.1.2014
KRJ Moondance HeA 6/40 22.1.2014
KRJ Diethelm Stables HeA 4/50 25.1.2014
KRJ Moondance HeA 2/40 25.1.2014
KRJ Diethelm Stables HeA 2/50 27.1.2014
KRJ Cresendo HeA 3/50 27.1.2014
ERJ Huvitutti 90 cm 1/40 30.1.2014
ERJ Joogin Suomalaiset 90 cm 5/30 3.2.2014
ERJ Cresendo 90 cm 6/50 2.2.2014
ERJ Cresendo 80 cm 5/50 4.2.2014
ERJ Huvitutti 90 cm 6/40 4.2.2014
ERJ Huvitutti 90 cm 6/40 4.2.3014
ERJ Joogin Suomalaiset 80 cm 1/30 5.2.2014
ERJ Cresendo 80 cm 3/50 6.2.2014
ERJ Tähtipiha 80 cm 1/40 8.2.2014
ERJ Harder 90 cm 1/40 12.2.2014
Sijoituksia 24 joista 5 voittoja
KRJ sijoituksia 14, ERJ sijoituksia 10
KRJ Diethelm Stables HeA 3/40 30.11.2013
KRJ Diethelm Stables HeA 3/40 30.11.2013
KRJ Diethelm Stables HeA 5/40 30.11.2013
KRJ Moondance HeA 5/40 27.12.2013
KRJ Fiktio HeA 1/40 10.1.2014
KRJ Fiktio HeA 6/40 8.1.2014
KRJ Fiktio HeA 6/40 7.1.2014
KRJ Kilpailukeskus Ginger HeA 4/44 16.1.2014
ERJ Kilpailukeskus Ginger 90 cm 2/50 19.1.2014
KRJ Moondance HeA 6/40 22.1.2014
KRJ Diethelm Stables HeA 4/50 25.1.2014
KRJ Moondance HeA 2/40 25.1.2014
KRJ Diethelm Stables HeA 2/50 27.1.2014
KRJ Cresendo HeA 3/50 27.1.2014
ERJ Huvitutti 90 cm 1/40 30.1.2014
ERJ Joogin Suomalaiset 90 cm 5/30 3.2.2014
ERJ Cresendo 90 cm 6/50 2.2.2014
ERJ Cresendo 80 cm 5/50 4.2.2014
ERJ Huvitutti 90 cm 6/40 4.2.2014
ERJ Huvitutti 90 cm 6/40 4.2.3014
ERJ Joogin Suomalaiset 80 cm 1/30 5.2.2014
ERJ Cresendo 80 cm 3/50 6.2.2014
ERJ Tähtipiha 80 cm 1/40 8.2.2014
ERJ Harder 90 cm 1/40 12.2.2014
15.12.2012 ~ syntynyt
...
15.2.2014 ~ 7-vuotias
15.4.2014 ~ 8-vuotias
jonka jälkeen ikääntyy satunnaisesti
...
15.2.2014 ~ 7-vuotias
15.4.2014 ~ 8-vuotias
jonka jälkeen ikääntyy satunnaisesti
Päiväkirja
4.1.2014 ~ Mitäh? Puskassa peikkoja ~ Venttu
Olin juuri ollut maastoilemassa Lunan kanssa ja nyt päätin kokeilla jotan todella uhkarohkeaa. Olin nimittäin tekemässä lähtöä maastoon Tuiskeen kanssa. Eräs tallitytöstä sanoi, että olin täysin hullu. Naurahdin tuolle lausahdukselle. Hain Tuiskeen tarhasta ja laitoin sen käytävään. Harjasin sen ja laitoin varusteet. Pistin sille heijastimet etujalkoihin sekä heijastinratsastusloimen. Kello oli nimittäin jo 16. Oli jo ihan pilkko pimeää. Tuiske näkisi varmaan satoja peikkoja, mitkä hyppisivät silmille jostain pusikosta. Naurahdin ja yritin itse rentoutua. Talutin Tuiskeen ulos ja nousin ratsaille. Kiristin satulavyön. Nappasin samantien ohjat tiukasti käteen, jotta olisin heti valmis pysäyttämään Tuiskeen, jos se näkisi pelottavan peikon pusikossa. Annoin Tuiskeelle vähän pohkeita ja se lähti astelemaan reippaasti eteenpäin. Kauaa ei ehditti kävelemään ennenkuin takaa syöksyi pelottava peikko ison lihanuijan kanssa. Sitä piti juosta pääkolmantena jalkana pakoon tai muuten se litistäisi nuijallaan. Naurahdin ja istuin syvälle satulaan. Annoin Tuiskeen hetken laukata eteenpäin niin lujaa, kuin sen tarvitsi. Hetken juoksun jälkeen ohjasin sen päin lähestä puuta. Ori kiljahti ja teki äkkipysähdyksen. Se vilkuili taaksepäin nähtävästi peläten, että tuon peikko palaa nuijansa kanssa. Siirsin oriin raviin ja annoin sen ravat miten se itse tykkäsi. En hidastanut sen tahtia vaan kevensin oriin askelten tahtiin. Pian tuli pitkä suora tie ja päätin ottaa vähän laukkaa. Se osoittautui kuitenkin aivan idioottimaiseksi valinnaksi. Kirosin, kun Tuiske hyppäsi sivuun ja lähti poukkoilemaan pitkin tietä välillä mitä epäinhimillisimpiä askellajeja. Yritin parhaani mukaan pysyä satulassa, vaikka tuntui siltä, että turvallisempaa olisi vain tippua. Ori ei kuunnellut ollenkaan apujani. Kirosin vielä äännekkäämmin ja potkaisin kantapäällä niin lujaa oriin kylkeen kuin jalastani siinä tilanteessa lähti. Tuiske viskaisi päätään vihaisesti ja teki äkkikäännöksen. Se oli nähtävästi matkalla takaisin kotiin. En enää yrittänyt estellä oria vaan annoin sen laukata kotiin niin lujaa kuin sielu vain sietäisi. Tallipihalle päästyämme ori teki niin äkkinäisen pysähdyksen, että tipuin voltilla kaulan yli. Ihme kyllä tipuin suoraan jaloille ja sain ohjatkin käteen. "Sinähän tulit tyylillä alas", Elias naurahti. Nyökkäsin ja kirosin vielä kerran ennen kuin vein oriin talliin. Selitin kaiken peikosta, joka jahtasi meitä koko matkan. Lisäsin vielä, että sillä oli herneen kokoiset hauikset. Tuiske näytti ihan puolikuolleelta. Heitin sille fleeceloimen selkään ja kylmäsin nopeasti jalat. Karsinaan päästyään se joi kauhealla vauhdilla.
6.12.2013 ~ Itsenäisyyspäivän vaellus ~ Sofia W
Tuiske oli ylienergisellä päällä eikä oikein näyttänyt perustavan muista vaellukselle osallistuvista oripojista. Näin ollen päätin sijoittaa teidät letkassa toiseksi heti johtohevosen perään. Tämä olikin hyvä päätös, sillä Tuiske ei ollut kovin mielissään edes siitä, että joutui liikkumaan vain yhden ja ainoan hevosen takana. Se yrittikin pari kertaa kiihdyttää jonon kärkeen, mutta sait sen pidettyä aisoissa. Käyntiosuuksien aikana Tuiske pärski ja viskoi päätään - sen olisi pitänyt päästä huomattavasti lujempaa! Ravaaminenkin oli vähän niin ja näin, Tuiske kyllä tykkäsi kun kierroksia vähän nostettiin, muttei edelleenkään vaikuttanut ihan täysin tyytyväiseltä. Mutta entäs sitten, kun oli laukkapätkän vuoro! Joka kerran Tuiske nosti laukan oikein kuuliaisesti - sitä ei tosiaankaan tarvinnut käskeä kahta kertaa. laukkojen myötä ori jopa tyyntyi sen verran, että malttoi loppuvaelluksen ajan kulkea sangen nätisti myös hitaammissa askellajeissa. Kun palattiin takaisin tallin pihaan, sekä sinä että Tuiske vaikutitte molemmat vähän väsähtäneiltä mutta kaikin puolin tyytyväisiltä.
1.12.2013 ~ Venttu
Talutin suomenhevosoriin ulos kopista. Se tanssahteli ympärilläni ja korskui. Taluttaessani sitä talliin ei ori edes pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Tässä vaiheessa päähäni nousi ajatus, miksi olin edes ostanut kyseisen orin. Olin jo saman päivän aamuna laittanut sille karsinan valmiiksi sekä onnistunut hoitamaan sille tyhjän tarhan. Tallin muut asukkaat katselivat oria mittailevasti. Luna hörähti sille, mutta Tuiske ei edes vaivautunut vastaamaan. Laitoin orin karsinaan ja kipaisin hakemassa sen satulat ja muut varusteet satulahuoneeseen. Kun palasin ori oli onnistunut hakkaamaan reijän seinään. Huokaisten soitin naapurin miehelle, voisiko tämä tulle korjaamaan tilanteen. Hän lupasi illemmalla tulla korjaamaan tilanteen. Tästä päivästä alkaa minun ja Tuiskeen yhteinen matka kohti kisakenttiä.
Olin juuri ollut maastoilemassa Lunan kanssa ja nyt päätin kokeilla jotan todella uhkarohkeaa. Olin nimittäin tekemässä lähtöä maastoon Tuiskeen kanssa. Eräs tallitytöstä sanoi, että olin täysin hullu. Naurahdin tuolle lausahdukselle. Hain Tuiskeen tarhasta ja laitoin sen käytävään. Harjasin sen ja laitoin varusteet. Pistin sille heijastimet etujalkoihin sekä heijastinratsastusloimen. Kello oli nimittäin jo 16. Oli jo ihan pilkko pimeää. Tuiske näkisi varmaan satoja peikkoja, mitkä hyppisivät silmille jostain pusikosta. Naurahdin ja yritin itse rentoutua. Talutin Tuiskeen ulos ja nousin ratsaille. Kiristin satulavyön. Nappasin samantien ohjat tiukasti käteen, jotta olisin heti valmis pysäyttämään Tuiskeen, jos se näkisi pelottavan peikon pusikossa. Annoin Tuiskeelle vähän pohkeita ja se lähti astelemaan reippaasti eteenpäin. Kauaa ei ehditti kävelemään ennenkuin takaa syöksyi pelottava peikko ison lihanuijan kanssa. Sitä piti juosta pääkolmantena jalkana pakoon tai muuten se litistäisi nuijallaan. Naurahdin ja istuin syvälle satulaan. Annoin Tuiskeen hetken laukata eteenpäin niin lujaa, kuin sen tarvitsi. Hetken juoksun jälkeen ohjasin sen päin lähestä puuta. Ori kiljahti ja teki äkkipysähdyksen. Se vilkuili taaksepäin nähtävästi peläten, että tuon peikko palaa nuijansa kanssa. Siirsin oriin raviin ja annoin sen ravat miten se itse tykkäsi. En hidastanut sen tahtia vaan kevensin oriin askelten tahtiin. Pian tuli pitkä suora tie ja päätin ottaa vähän laukkaa. Se osoittautui kuitenkin aivan idioottimaiseksi valinnaksi. Kirosin, kun Tuiske hyppäsi sivuun ja lähti poukkoilemaan pitkin tietä välillä mitä epäinhimillisimpiä askellajeja. Yritin parhaani mukaan pysyä satulassa, vaikka tuntui siltä, että turvallisempaa olisi vain tippua. Ori ei kuunnellut ollenkaan apujani. Kirosin vielä äännekkäämmin ja potkaisin kantapäällä niin lujaa oriin kylkeen kuin jalastani siinä tilanteessa lähti. Tuiske viskaisi päätään vihaisesti ja teki äkkikäännöksen. Se oli nähtävästi matkalla takaisin kotiin. En enää yrittänyt estellä oria vaan annoin sen laukata kotiin niin lujaa kuin sielu vain sietäisi. Tallipihalle päästyämme ori teki niin äkkinäisen pysähdyksen, että tipuin voltilla kaulan yli. Ihme kyllä tipuin suoraan jaloille ja sain ohjatkin käteen. "Sinähän tulit tyylillä alas", Elias naurahti. Nyökkäsin ja kirosin vielä kerran ennen kuin vein oriin talliin. Selitin kaiken peikosta, joka jahtasi meitä koko matkan. Lisäsin vielä, että sillä oli herneen kokoiset hauikset. Tuiske näytti ihan puolikuolleelta. Heitin sille fleeceloimen selkään ja kylmäsin nopeasti jalat. Karsinaan päästyään se joi kauhealla vauhdilla.
6.12.2013 ~ Itsenäisyyspäivän vaellus ~ Sofia W
Tuiske oli ylienergisellä päällä eikä oikein näyttänyt perustavan muista vaellukselle osallistuvista oripojista. Näin ollen päätin sijoittaa teidät letkassa toiseksi heti johtohevosen perään. Tämä olikin hyvä päätös, sillä Tuiske ei ollut kovin mielissään edes siitä, että joutui liikkumaan vain yhden ja ainoan hevosen takana. Se yrittikin pari kertaa kiihdyttää jonon kärkeen, mutta sait sen pidettyä aisoissa. Käyntiosuuksien aikana Tuiske pärski ja viskoi päätään - sen olisi pitänyt päästä huomattavasti lujempaa! Ravaaminenkin oli vähän niin ja näin, Tuiske kyllä tykkäsi kun kierroksia vähän nostettiin, muttei edelleenkään vaikuttanut ihan täysin tyytyväiseltä. Mutta entäs sitten, kun oli laukkapätkän vuoro! Joka kerran Tuiske nosti laukan oikein kuuliaisesti - sitä ei tosiaankaan tarvinnut käskeä kahta kertaa. laukkojen myötä ori jopa tyyntyi sen verran, että malttoi loppuvaelluksen ajan kulkea sangen nätisti myös hitaammissa askellajeissa. Kun palattiin takaisin tallin pihaan, sekä sinä että Tuiske vaikutitte molemmat vähän väsähtäneiltä mutta kaikin puolin tyytyväisiltä.
1.12.2013 ~ Venttu
Talutin suomenhevosoriin ulos kopista. Se tanssahteli ympärilläni ja korskui. Taluttaessani sitä talliin ei ori edes pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Tässä vaiheessa päähäni nousi ajatus, miksi olin edes ostanut kyseisen orin. Olin jo saman päivän aamuna laittanut sille karsinan valmiiksi sekä onnistunut hoitamaan sille tyhjän tarhan. Tallin muut asukkaat katselivat oria mittailevasti. Luna hörähti sille, mutta Tuiske ei edes vaivautunut vastaamaan. Laitoin orin karsinaan ja kipaisin hakemassa sen satulat ja muut varusteet satulahuoneeseen. Kun palasin ori oli onnistunut hakkaamaan reijän seinään. Huokaisten soitin naapurin miehelle, voisiko tämä tulle korjaamaan tilanteen. Hän lupasi illemmalla tulla korjaamaan tilanteen. Tästä päivästä alkaa minun ja Tuiskeen yhteinen matka kohti kisakenttiä.
Valmennukset
20.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Juco
Venttu ja Tuiske tulivat tänään valmennettavakseni. Ori näytti heti alussa olevan eri mieltä mitä tänä päivänä tehtäisiin, se kun lähti heti alkuverryttelyjen aikana tekemään omaa esitystään. Parista pukkisarjasta huolimatta Venttu pysyi kyydissä ja sai lopulta orin pysäytettyä seinän avulla. Tuiske suostuikin hetken aikaa menemään nätisti eri volttisarjoja sekä kahdeksikkoja ravissa ja käynnissä. Pyysin Venttua kokoamaan itselleen lisää ohjaa, jotta voisimme aloittaa lisätyn käynnin ja keskiravin harjoittelemista eri volteissa ja koko radan leikkaamisissa. Lisätty käynti näytti luonnistuvan parilta ja liike oli matkaavoittavaa, tosin välillä orilla oli niin kiire että siirroista alkoi tulemaan epäsäännöllisiä. Sainkin muutaman kerran huomauttaa Venttua asiasta. Keskikäynti oli loppujen lopuksi kuitenkin sujuvaa ja Venttu sai pidettyä orin hyvin kurissa. Otimmenkin vuorostaan keskiravin harjoittelemisen niin että pitkän sivun alussa ratsukko tekisi voltin ja lähtisi siitä menemään keskiravia ja lyhyellä sivulla käännyttäisiin lävistäjälle tekemään koko radan leikkuun, jonka jälkeen ratsukkko siirtyisi vähäksi aikaa harjoitusraviin ja sama tehtäisiin uudestaan. Parin ensimmäisen yrityksen aikana Tuiske ryöstäytyi käsistä voltin jälkeen ja lähti vetämään maneesissa laukkaa. Ventulla olikin kova työ saada ori rauhoittumaan. Pyysin Venttua vähentämään painetta ennen keskiravin nostoa. Tuiske tuntui vieläkin yrittävän nostaa laukan, mutta Venttu sai orin rauhoitettua niin että keskiravi löytyi ja pysyi
kierroksen ajan. Tehtäessä toiselle puolen saman kuvion, ori vaikutti siltä että häntähän ei kiinnosta tällaista tehdä ja nostikin päänsä ylös ettei tarvitsisi ratsastajaa kuunnella. Venttu toimi tilanteessa rauhallisesti ja sai orin rauhoittumaan käyntiin. Toisella yrityksellä Tuiske menikin nätisti radalla ja teimme vielä yhden kierroksen keskiravia ennen loppuverryttelyjä. Venttu
antoi orin mennä vapaata käyntiä niin että ori sai niskojaan oikoa. Tuiske ei tietenkään tyytynyt pelkkään kaulan venyttelyyn vaan tajusi tilaisuutensa tulleen ja lähti yht'äkkiä vetämään laukkaa maneesin ympäri. Venttu ei ollut siihen varautunut ja putosikin orin selästä. Onneksi ei pahasti käynyt ja orikin jäi odottamaan ratsastajaansa yhteen nurkkaan. Venttu palasi ratsunsa selkään ja saimme vedettyä loppuverryttelyt ilman muita kommelluksia. Tänä päivänä ori osasi kyllä olla omapäinen ja käytti pienenkin tilaisuuden hyväkseen että saisi omia esityksiään tehdä. Onneksi ratsastaja oli valppaana ja sai pidettyä orin
noinkin hyvin kurissa. Eihän herra mikään helppo tapaus olekkaan.
12.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Kathy
Katselin kentän keskellä seisovaa parivaljakkoa: korskuvaa ja malttamatonta oria, joka steppasi paikoillaan minkä kerkesi, sekä ratsastajaa, joka istui suomenhevosen selässä ja yritti säätää jalustimia. Ratsukon valmistauduttua käskin heidät kävelemään
muutaman kierroksen uraa ympäri, jonka jälkeen Venttu voisi nostaa ravin ja lämmitellä kunnolla, ennen kuin alkaisimme työstämään siirtymisiä, joita olin tälle päivälle kaavaillut. Tuiske korskahti kimeästi ja potkaisi takajaloillaan ilmaa, kun ratsastaja pyysi eteenpäin. Raipan avulla ori kuitenkin suostui vastahakoisesti pyyntöön. Lämmittelyjen oltua loppusuoralla tokaisin muutaman sanan Tuiskeen hienoista liikkeistä, joita se ei kuitenkaan selkeästi antanut ilmaiseksi. Jatkoimme
seuraavaksi käyntisiirtymisillä, lisättyä käyntiä- koottua käyntiä - lisättyä käyntiä. Ori totteli vaistomaisesti Ventun apuja ja osoitti lisää kauniita liikkeitä. Pyysin parivaljakkoa peruuttamaan neljä askelta ja nostamaan harjoitusravin suoraan pysähdyksestä, jonka jälkeen pitkä sivu keskiravia ja sitten kulmasta harjoituslaukkaa, kunnes lyhyellä sivulla harjoituslaukkavoltti, josta laukka alas ravin kautta. Venttu totteli ja käski Tuisketta taaksepäin. Hevonen nosti päänsä korkealle ja yritti nousta pystyyn, mutta ratsastaja oli tiukkana. Kolmen askeleen peruutuksen jälkeen Tuiske sai tarpeekseen
pyrähtäessään täyskäännöksen ja singotessaan suoraan kiitolaukkaan. Vaikka ori temppuili ja riehui, Venttu onnistui pysäyttämään miekkosen seinän avulla. Pyysin heitä yrittämään uudelleen. Seuraavalla kerralla peruutukset onnistuivat
mainiosti ja ravikin tuli esiin pienellä väännöllä, jonka jälkeen laukka nousi hiukan liian aikaisin ja liian kovaa, mutta Venttu sai sentään hidastettua voltille, niin että se onnistui. Viimeisellä toistolla kaikki meni suhteellisen hyvin, joten pääsimme vihdoin kehumaan Tuisketta. Seuraavana tehtävänä oli tehdä muutama takaosakäännös, jonka jälkeen ratsukko voisi ottaa loppuravit
puolipitkin ohjin. Ensimmäinen kokoaminen käännökselle ja itse käännöksen tekeminen onnistui oikein mallikkaasti, mutta toisella yrityksellä Tuiske veti yhtäkkisesti niin rajun pukkishown, että Venttu jäi roikkumaan orin kaulaan kiinni. Onneksi Tuiske päästi ratsastajan kuitenkin punnertamaan takaisin istuma-asentoon – taisi olla kiltillä päällä. Kaksi viimeistä takaosakäännös onnistuivat, joten päästin ratsukon verryttelemään loppuraveilla ja –käynneillä.
10.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Jenna
Alkuverryttelyksi oli perus voltteja käynnissä sekä ravissa, sekä muutaman serpentiinin. Tuiske taipui nihkeästi volteille vaikka ratsastaja kovasti yritti saada herraa notkistumaan. Huomasi, että yhteistyö sujuu hyvin, vaikka ori olikin kuin täi tervassa. Ratsastajalla oli vakaa istunta, mutta aika ajoin sain huomauttaa liian korkealla olevista käsistä. Hitaasti mutta varmasti
Tuiske saatiin avuille ja käyttämään takapäätään melko aktiivisesti. Verryttelyn jälkeen kokeiltiin muutamia pohkeenväistöjä pitkille sivuille. Tuiske ei alkuun astunut kunnolla ristiin, joten väistö jäi puolitiehen. Neuvoin käyttämään hieman raskaampaa pohjetta ja parempaa ulko-ohja tukea, jolloin avut olisivat selkeämmät. Väistö olikin huomattavasti parempi kuin ensimmäinen, vaikka olisihan rosvo voinut vieläkin enempi ristiin astua. Joidenkin toistojen jälkeen väistöt olivat oikein mukavia ja orin ristiaskelkin oli riittävä, joten seuraavaksi tehtiin sama ravissa. Ravissa Tuiske kulki reippaasti, muttei kuitenkaan ollut hätäisen oloinen. Kun ravi oli mukavan tahdikas ja tasainen saitte luvan tehdä väistön. Ori oli alusta asti juonessa paremmin mukana, joten raviväistöt olivat huomattavasti näyttävämpiä alusta alkaen kuin käyntiväistöt. Muutamien väistöjen jälkeen suunnan vaihto ja lisää väistöjä. Väistöjen jälkeen oli pienen hengähdystauon paikka ennen seuraavaa harjoitusta. Puhtaasti pelkkää laukkaharjoittelua ei tänään ollut luvassa, sillä viimeinen osuus tälle kerralle oli siirtymiset askellajista toiseen sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kun ratsastaja oli ottanut ohjat tuntumalle, kehotin aktivoimaan käynnin. Hetken kuluttua komensin raviin ja pian takaisin käyntiin. Seuraavaksi oli suoraan laukkaan ja siitä raviin. Samalla meiningillä jatkettiin loppu tunti vaikka Tuiske ei moisesta harjoituksesta paljoa innostunutkaan.
9.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Selena
Kun saavuin tallille, jossa valmentaisin, olivat Tuiske ja Venttu jo lämmittelemäsä itsenäisesti. Vinkkasin että he voisivat taivutella volteilla ja pääty-ympyröillä, että saatiin Tuiske kuulolle ja taipuvaksi. Ventun ilme ei värähtänytkään vauhtia kiihdyttelevän orin selässä, kunnes huomasi minut ja moikkasi hymyillen. Heti Ventun tekemien lämmittelyiden jälkeen aloittelimme raviväistöillä, joilla sitten Venttu saisi taivuteltua Tuiskeen kunnolla. Venttu tiesi mitä teki sekä hallitsi oman kehonsa hevosen liikuttamisen lisäksi. Tuiske vaikutti rauhalliselta ja kuunteli hyvin Ventun apuja. Muutamien väistöjen jälkeen käskin heidät laukkaamaan isolla kahdeksikolla niin, että he aina risteyskohdassa vaihtaisivat laukan ravin tai käynnin kautta, kumpi nyt tuntui helpolta. Heti kun Venttu antoi orille laukkapohkeet, se lähti kuin tykin suusta vetämään kiitolaukkaa Ventun
yrittäessä pysäyttää sitä. Kun Tuiske oli rauhoittunut, he alkoivat työskennellä ohjeideni mukaisesti. Tuiske luimi lähes kokoajan ja veteli päätään alas kuitenkaan pukittelematta. Venttu ei kuitenkaan antanut periksi vaan käski Tuiskeen laukata.
Kun he olivat treenanneet tarpeeksi, annoin ohjeen niin, että R-M-C-H-S he menivät avotaivutusta ravissa, tekivät S-kirjaimessa takaosankäännöksen ja menivät sen jälkeen sulkuja, R:ässä takaosankäännös ja avoa jne. Tuiske keskittyi hienosti, niinkuin Venttukin, mutta kun he lähtivät tekemään takaosankäännöstä, ori päätti vetäistä oikein mojovan pukin, jolloin Venttu hyppäsi kaulalle. Nopeasti kuitenkin Venttu korjasi asentonsa ja näytti Tuiskeelle kaapin paikan, jonka jälkeen takaosankäännökset menivät todella hienosti, ellei lasketa välillä hevoselta tulevia liukumisia eteenpäin. Kokeilimme myös nopeat vastalaukat molempiin suuntiin, jonka jälkeen käskin Ventun venyttelemään orin askeleita ravissa ja käynnissä. Sen jälkeen he saivat mennä vielä itse loppuverryttelyt.
6.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Alison
Valmensin tänään todella omaperäistä suomenhevosoria ratsastajansa kanssa. Alkuverryttelyjen lomassa tutustuin orin liikkeisiin ja suhtautumiseen eri tehtävissä ja huomasin, että orissa oikeasti oli haastetta. Tarkoitus oli harjoitella erilaisia helppo A- kouluratsastusohjelman asioita, mutta päädyin keskittymään vain helpossa asiossa. Ksäkin Venttua keskittymään
kulmien ratsastamiseen ja käskemään orin rehellisesti kulmiin. Tuiske oli eri mieltä ja lähti ennen kulmaa järkyttävään juoksuun ja ratsastaja joutui pitelemään kiinni. Ori pysähtyi portille ja ratsastaja tempaisi orin sivulle. Heitin Ventulle raipan ja kehotin ratsukon taas kulmiin. Venttu naputti raipalla ja pohkeella Tuiskeen kulmiin ja vihdoin se sinne suostuikin menemään. Ori näytti tympääntyneeltä, mutta suostui menemään kulmiin ja taipuikin vielä. Lopetimme valmennuksen ravi- ja laukkaympyröihin. Tuiske ravasi ilmavasti pääty-ympyrää ja laukka nousi ongelmitta. Kehuskelin ratsastajalle orin energisyyttä.
Venttu ja Tuiske tulivat tänään valmennettavakseni. Ori näytti heti alussa olevan eri mieltä mitä tänä päivänä tehtäisiin, se kun lähti heti alkuverryttelyjen aikana tekemään omaa esitystään. Parista pukkisarjasta huolimatta Venttu pysyi kyydissä ja sai lopulta orin pysäytettyä seinän avulla. Tuiske suostuikin hetken aikaa menemään nätisti eri volttisarjoja sekä kahdeksikkoja ravissa ja käynnissä. Pyysin Venttua kokoamaan itselleen lisää ohjaa, jotta voisimme aloittaa lisätyn käynnin ja keskiravin harjoittelemista eri volteissa ja koko radan leikkaamisissa. Lisätty käynti näytti luonnistuvan parilta ja liike oli matkaavoittavaa, tosin välillä orilla oli niin kiire että siirroista alkoi tulemaan epäsäännöllisiä. Sainkin muutaman kerran huomauttaa Venttua asiasta. Keskikäynti oli loppujen lopuksi kuitenkin sujuvaa ja Venttu sai pidettyä orin hyvin kurissa. Otimmenkin vuorostaan keskiravin harjoittelemisen niin että pitkän sivun alussa ratsukko tekisi voltin ja lähtisi siitä menemään keskiravia ja lyhyellä sivulla käännyttäisiin lävistäjälle tekemään koko radan leikkuun, jonka jälkeen ratsukkko siirtyisi vähäksi aikaa harjoitusraviin ja sama tehtäisiin uudestaan. Parin ensimmäisen yrityksen aikana Tuiske ryöstäytyi käsistä voltin jälkeen ja lähti vetämään maneesissa laukkaa. Ventulla olikin kova työ saada ori rauhoittumaan. Pyysin Venttua vähentämään painetta ennen keskiravin nostoa. Tuiske tuntui vieläkin yrittävän nostaa laukan, mutta Venttu sai orin rauhoitettua niin että keskiravi löytyi ja pysyi
kierroksen ajan. Tehtäessä toiselle puolen saman kuvion, ori vaikutti siltä että häntähän ei kiinnosta tällaista tehdä ja nostikin päänsä ylös ettei tarvitsisi ratsastajaa kuunnella. Venttu toimi tilanteessa rauhallisesti ja sai orin rauhoittumaan käyntiin. Toisella yrityksellä Tuiske menikin nätisti radalla ja teimme vielä yhden kierroksen keskiravia ennen loppuverryttelyjä. Venttu
antoi orin mennä vapaata käyntiä niin että ori sai niskojaan oikoa. Tuiske ei tietenkään tyytynyt pelkkään kaulan venyttelyyn vaan tajusi tilaisuutensa tulleen ja lähti yht'äkkiä vetämään laukkaa maneesin ympäri. Venttu ei ollut siihen varautunut ja putosikin orin selästä. Onneksi ei pahasti käynyt ja orikin jäi odottamaan ratsastajaansa yhteen nurkkaan. Venttu palasi ratsunsa selkään ja saimme vedettyä loppuverryttelyt ilman muita kommelluksia. Tänä päivänä ori osasi kyllä olla omapäinen ja käytti pienenkin tilaisuuden hyväkseen että saisi omia esityksiään tehdä. Onneksi ratsastaja oli valppaana ja sai pidettyä orin
noinkin hyvin kurissa. Eihän herra mikään helppo tapaus olekkaan.
12.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Kathy
Katselin kentän keskellä seisovaa parivaljakkoa: korskuvaa ja malttamatonta oria, joka steppasi paikoillaan minkä kerkesi, sekä ratsastajaa, joka istui suomenhevosen selässä ja yritti säätää jalustimia. Ratsukon valmistauduttua käskin heidät kävelemään
muutaman kierroksen uraa ympäri, jonka jälkeen Venttu voisi nostaa ravin ja lämmitellä kunnolla, ennen kuin alkaisimme työstämään siirtymisiä, joita olin tälle päivälle kaavaillut. Tuiske korskahti kimeästi ja potkaisi takajaloillaan ilmaa, kun ratsastaja pyysi eteenpäin. Raipan avulla ori kuitenkin suostui vastahakoisesti pyyntöön. Lämmittelyjen oltua loppusuoralla tokaisin muutaman sanan Tuiskeen hienoista liikkeistä, joita se ei kuitenkaan selkeästi antanut ilmaiseksi. Jatkoimme
seuraavaksi käyntisiirtymisillä, lisättyä käyntiä- koottua käyntiä - lisättyä käyntiä. Ori totteli vaistomaisesti Ventun apuja ja osoitti lisää kauniita liikkeitä. Pyysin parivaljakkoa peruuttamaan neljä askelta ja nostamaan harjoitusravin suoraan pysähdyksestä, jonka jälkeen pitkä sivu keskiravia ja sitten kulmasta harjoituslaukkaa, kunnes lyhyellä sivulla harjoituslaukkavoltti, josta laukka alas ravin kautta. Venttu totteli ja käski Tuisketta taaksepäin. Hevonen nosti päänsä korkealle ja yritti nousta pystyyn, mutta ratsastaja oli tiukkana. Kolmen askeleen peruutuksen jälkeen Tuiske sai tarpeekseen
pyrähtäessään täyskäännöksen ja singotessaan suoraan kiitolaukkaan. Vaikka ori temppuili ja riehui, Venttu onnistui pysäyttämään miekkosen seinän avulla. Pyysin heitä yrittämään uudelleen. Seuraavalla kerralla peruutukset onnistuivat
mainiosti ja ravikin tuli esiin pienellä väännöllä, jonka jälkeen laukka nousi hiukan liian aikaisin ja liian kovaa, mutta Venttu sai sentään hidastettua voltille, niin että se onnistui. Viimeisellä toistolla kaikki meni suhteellisen hyvin, joten pääsimme vihdoin kehumaan Tuisketta. Seuraavana tehtävänä oli tehdä muutama takaosakäännös, jonka jälkeen ratsukko voisi ottaa loppuravit
puolipitkin ohjin. Ensimmäinen kokoaminen käännökselle ja itse käännöksen tekeminen onnistui oikein mallikkaasti, mutta toisella yrityksellä Tuiske veti yhtäkkisesti niin rajun pukkishown, että Venttu jäi roikkumaan orin kaulaan kiinni. Onneksi Tuiske päästi ratsastajan kuitenkin punnertamaan takaisin istuma-asentoon – taisi olla kiltillä päällä. Kaksi viimeistä takaosakäännös onnistuivat, joten päästin ratsukon verryttelemään loppuraveilla ja –käynneillä.
10.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Jenna
Alkuverryttelyksi oli perus voltteja käynnissä sekä ravissa, sekä muutaman serpentiinin. Tuiske taipui nihkeästi volteille vaikka ratsastaja kovasti yritti saada herraa notkistumaan. Huomasi, että yhteistyö sujuu hyvin, vaikka ori olikin kuin täi tervassa. Ratsastajalla oli vakaa istunta, mutta aika ajoin sain huomauttaa liian korkealla olevista käsistä. Hitaasti mutta varmasti
Tuiske saatiin avuille ja käyttämään takapäätään melko aktiivisesti. Verryttelyn jälkeen kokeiltiin muutamia pohkeenväistöjä pitkille sivuille. Tuiske ei alkuun astunut kunnolla ristiin, joten väistö jäi puolitiehen. Neuvoin käyttämään hieman raskaampaa pohjetta ja parempaa ulko-ohja tukea, jolloin avut olisivat selkeämmät. Väistö olikin huomattavasti parempi kuin ensimmäinen, vaikka olisihan rosvo voinut vieläkin enempi ristiin astua. Joidenkin toistojen jälkeen väistöt olivat oikein mukavia ja orin ristiaskelkin oli riittävä, joten seuraavaksi tehtiin sama ravissa. Ravissa Tuiske kulki reippaasti, muttei kuitenkaan ollut hätäisen oloinen. Kun ravi oli mukavan tahdikas ja tasainen saitte luvan tehdä väistön. Ori oli alusta asti juonessa paremmin mukana, joten raviväistöt olivat huomattavasti näyttävämpiä alusta alkaen kuin käyntiväistöt. Muutamien väistöjen jälkeen suunnan vaihto ja lisää väistöjä. Väistöjen jälkeen oli pienen hengähdystauon paikka ennen seuraavaa harjoitusta. Puhtaasti pelkkää laukkaharjoittelua ei tänään ollut luvassa, sillä viimeinen osuus tälle kerralle oli siirtymiset askellajista toiseen sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kun ratsastaja oli ottanut ohjat tuntumalle, kehotin aktivoimaan käynnin. Hetken kuluttua komensin raviin ja pian takaisin käyntiin. Seuraavaksi oli suoraan laukkaan ja siitä raviin. Samalla meiningillä jatkettiin loppu tunti vaikka Tuiske ei moisesta harjoituksesta paljoa innostunutkaan.
9.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Selena
Kun saavuin tallille, jossa valmentaisin, olivat Tuiske ja Venttu jo lämmittelemäsä itsenäisesti. Vinkkasin että he voisivat taivutella volteilla ja pääty-ympyröillä, että saatiin Tuiske kuulolle ja taipuvaksi. Ventun ilme ei värähtänytkään vauhtia kiihdyttelevän orin selässä, kunnes huomasi minut ja moikkasi hymyillen. Heti Ventun tekemien lämmittelyiden jälkeen aloittelimme raviväistöillä, joilla sitten Venttu saisi taivuteltua Tuiskeen kunnolla. Venttu tiesi mitä teki sekä hallitsi oman kehonsa hevosen liikuttamisen lisäksi. Tuiske vaikutti rauhalliselta ja kuunteli hyvin Ventun apuja. Muutamien väistöjen jälkeen käskin heidät laukkaamaan isolla kahdeksikolla niin, että he aina risteyskohdassa vaihtaisivat laukan ravin tai käynnin kautta, kumpi nyt tuntui helpolta. Heti kun Venttu antoi orille laukkapohkeet, se lähti kuin tykin suusta vetämään kiitolaukkaa Ventun
yrittäessä pysäyttää sitä. Kun Tuiske oli rauhoittunut, he alkoivat työskennellä ohjeideni mukaisesti. Tuiske luimi lähes kokoajan ja veteli päätään alas kuitenkaan pukittelematta. Venttu ei kuitenkaan antanut periksi vaan käski Tuiskeen laukata.
Kun he olivat treenanneet tarpeeksi, annoin ohjeen niin, että R-M-C-H-S he menivät avotaivutusta ravissa, tekivät S-kirjaimessa takaosankäännöksen ja menivät sen jälkeen sulkuja, R:ässä takaosankäännös ja avoa jne. Tuiske keskittyi hienosti, niinkuin Venttukin, mutta kun he lähtivät tekemään takaosankäännöstä, ori päätti vetäistä oikein mojovan pukin, jolloin Venttu hyppäsi kaulalle. Nopeasti kuitenkin Venttu korjasi asentonsa ja näytti Tuiskeelle kaapin paikan, jonka jälkeen takaosankäännökset menivät todella hienosti, ellei lasketa välillä hevoselta tulevia liukumisia eteenpäin. Kokeilimme myös nopeat vastalaukat molempiin suuntiin, jonka jälkeen käskin Ventun venyttelemään orin askeleita ravissa ja käynnissä. Sen jälkeen he saivat mennä vielä itse loppuverryttelyt.
6.12.2013 ~ Kouluvalmennus, HeA ~ Alison
Valmensin tänään todella omaperäistä suomenhevosoria ratsastajansa kanssa. Alkuverryttelyjen lomassa tutustuin orin liikkeisiin ja suhtautumiseen eri tehtävissä ja huomasin, että orissa oikeasti oli haastetta. Tarkoitus oli harjoitella erilaisia helppo A- kouluratsastusohjelman asioita, mutta päädyin keskittymään vain helpossa asiossa. Ksäkin Venttua keskittymään
kulmien ratsastamiseen ja käskemään orin rehellisesti kulmiin. Tuiske oli eri mieltä ja lähti ennen kulmaa järkyttävään juoksuun ja ratsastaja joutui pitelemään kiinni. Ori pysähtyi portille ja ratsastaja tempaisi orin sivulle. Heitin Ventulle raipan ja kehotin ratsukon taas kulmiin. Venttu naputti raipalla ja pohkeella Tuiskeen kulmiin ja vihdoin se sinne suostuikin menemään. Ori näytti tympääntyneeltä, mutta suostui menemään kulmiin ja taipuikin vielä. Lopetimme valmennuksen ravi- ja laukkaympyröihin. Tuiske ravasi ilmavasti pääty-ympyrää ja laukka nousi ongelmitta. Kehuskelin ratsastajalle orin energisyyttä.
Kuvat (c) Gally
Sukuselvitys (c) *lumienkuli*
Tuiske on virtuaalihevonen!
Sukuselvitys (c) *lumienkuli*
Tuiske on virtuaalihevonen!